Miksi matematiikkaa on?

Olen opiskellut matematiikkaa yliopiston jatko-opintoihin saakka. Opinnoissani en muista kuulleeni kunnon pohdintoja siitä, miksi ihmiskunta ylipäänsä harrastaa matematiikkaa. Esitän tässä mietteeni aiheesta.

Matematiikkaa on, koska ihminen kyllästyy helposti rutiineihin. Tai no, riippuu ihmisestä, mutta pitäisin lajityypillisenä sitä, että mieluummin mietitään, miten voisi välttyä tekemästä, kuin tehdään mukisematta aina vain.

Piirteen näkee jo pikkulapsessa. Sitä turhauttaa kokeilla erimuotoisia palikoita erilaisiin reikiin. Riemun näkee silmistä, kun lapsi keksii homman juonen, oikotien, ”matemaattisen kaavan”.

Tässä on olennaista, että oikotien, jolla työltä vältytään, täytyy olla ymmärrettävä, jotta hyvänolontunne syntyy. Palikkalelun ojentaminen isomman sisaruksen tehtäväksi ei tuo samanlaista palkitsevaa tunnetta.

Mielestäni matematiikka on siis pohjimmiltaan työn välttelyä ymmärrettävien oikoteiden avulla. Ja tästä saatava nautinto on osa ihmisyyttä samaan tapaan kuin vaikkapa musiikin kuuntelun tuottama nautinto.

Samalla oikeastaan mitätöityy kysymys siitä, onko matematiikka tarpeellista. Oli tai ei, se on osa ihmisyyttä. Ja kun se on osa ihmisyyttä, kaipa se on automaattisesti tarpeellista, ellei ihmiskunta sitten pidä itseään tarpeettomana…

Tuskin löytyy työnantajaa, joka ei arvosta sitä, että työntekijä miettii tekemisiään ja pyrkii vähentämään työn määrää kehittelemällä ymmärrettäviä oikoteitä?

Miksi edellä selostamani ei tule ilmi koulujen matematiikan opetuksessa? Siksi, että oikotiet – eli hienosti sanottuna matemaattiset kaavat – ilmoitetaan oppilaille niin pian. Ympyrän kehän pituuden kaava tuntuu turhalta, jos ei ole joutunut mittaamaan kehiä itse ja tylsistymään siihen. Moni oppilas rupeaisi jo ennen kymmenettä mittausta miettimään oikotien olemassaoloa. Ei ole vaikea hoksata, että jos yhdessä ympyrässä kehä on rapiat kolme halkaisijaa, niin samoin on kaikissa muissakin ympyröissä.

Tämä viimeksi mainittu eli kaavan olemassaolo on homman pihvi. Toissijaista on, että mainittu ”rapiat kolme” on tarkemmin 3,1415… ja että sille on jossakin vaiheessa päätetty antaa nimi pii (π).