Matematiikkaa lapsesta irti

Aiemmassa kirjoituksessani mietin matematiikan olemassaolon syytä. Nyt annan pari esimerkkiä, millaisilla tehtävillä lapsen sisäistä matematiikkaa voi herätellä. Ei pidä kysyä pelkästään tavanomaisia kysymyksiä, sellaisia kuin 12 + 34.

Poikamme oli ehkä ensimmäisellä tai toisella luokalla, kun kirjoitin aanelosen täyteen laskua 1 + 1 + ⋯ + 1 ja pyysin laskemaan. Poika rupesi holtittomasti nauramaan ja sai vasta tovin kuluttua sanottua, että ”iskällä on kyllä tyhmimmät tehtävät”. Ai, noinko helppoa on saada tehtävästä hauska, mietin… Ei tarvittu hassuja piirroksia tai muuta sellaista, pelkät numerot ja plusmerkit riittivät.

Koottuaan itsensä poika ryhtyi innolla laskemaan ykkösiä. Hauskuuden lisäksi tehtävä ruokkii matemaattista ajattelua: kun ykkösiä on hirveän paljon, tekee mieli ruveta ryhmittelemään niitä viitosiksi tai kympeiksi. Eli ratkaisijalle tulee luontainen halu välttyä työltä valistuneella tavalla, mitä matematiikka pohjimmiltaan juuri on.

Toinen variaatio on kirjoittaa aanelonen täyteen kertolaskua ja laittaa ainakin yhdeksi tekijäksi nolla. Riemu on suuri, kun ratkaisija tehtävää katseltuaan havaitsee nollan ja tajuaa välttyvänsä kaikelta laskemiselta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miksi matematiikkaa on?

Arvonlisäveron arviointi

3 · 4 ≠ 4 · 3?