Hybridisähkösopimuksen sielu

Kiinteähintaisen sähkösopimuksen ja pörssisähkösopimuksen lisäksi myydään hybridisopimuksia, joissa hinta vaihtelee kiinteän sopimushinnan ympärillä kulutusvaikutuksen mukaan. Hybridejä ajatellaan ehkä useimmiten kiinteän sopimuksen variantteina. Asiaa pähkäiltyäni huomaan, että saattaa kuitenkin olla selkeämpää ajatella niitä pörssisopimuksen variantteina. Katsotaanpa.

Merkitään seuraavasti:

  • $K$ = sähkön kuukausikulutus (kWh) 
  • $H$ = kuukausihinta, joka asiakkaan kulutuksella muodostuisi pörssihinnoilla (€)
  • $S$ = hybridisopimuksen kiinteä hinta (€/kWh)
  • $P$ = pörssihinnan kuukausikeskiarvo (€/kWh).
Tällöin hybridisopimuksen kuukausihinta (€) on 

\[ K · \left[S + \left( \frac HK - P \right)\right],  \]

jossa lauseke $\dfrac HK-P$ on kulutusvaikutus: kulutetun keskihinnan poikkeama pörssin keskihinnasta.

Kuukausihinta sievenee muotoon

\[ H + K \cdot \left( S - P \right).  \]

Tästähän homman juoni hyppää silmille:

Kuukausihinta on pörssin mukainen hinta $H$ plus kulutus kertaa $S-P$, joka luku on suora vastine pörssisopimuksen marginaalihinnalle. Tässä tapauksessa marginaalihinta ei vain ole kiinteä, koska $P$ määräytyy pörssissä kuukausittain. Marginaali voi olla negatiivinenkin, jos jonakin kuukautena pörssissä on kallista.  

Huomattakoon, että sähkönmyyjä tekee voittonsa tuosta marginaalista $S-P$, jonka se siis toivoo olevan positiivinen. Voittoa ei tule lainkaan siitä, jos ostaja kuluttaa sähköä kalliina tunteina (tai nykyään vartteina), koska ne tunnit ovat yhtä lailla kalliita myyjällekin.

Tavallisessa pörssisopimuksessa kuluttaja voi tehdä sähkönkulutuksellaan rahaa sellaisessa poikkeustilanteessa, jossa pörssihinta on niin paljon miinuksella, että se kattaa sekä marginaalin että sähkön siirron. Täysin sama lainalaisuus pätee myös hybridiin. Mutta koska hybridin marginaali voi olla negatiivinen, niin ainakin teoriassa on mahdollista, että säästöä syntyy positiivisillakin pörssihinnoilla. Esimerkki tällaisesta tilanteesta (yksikkönä €/kWh):

* * * * * 

Sopimushinta $S = 0{,}07$, pörssin kuukausikeskiarvo $P = 0{,}20$, siirtohinta $0{,}08$. Marginaali on nyt $S-P=-0{,}13$, joten siirtohinnan huomioimisen jälkeenkin ollaan $5$ senttiä miinuksella. Niinpä sähkön kuluttaminen sataa omaan laariin, jos pörssihinta on alle $5$ senttiä.

Kuulostaako ihmeelliseltä? Kuka sinulle muka maksaa pörssisähkön ollessa plussalla? Sähkönmyyjä maksaa. Kaava ei valehtele: Jos et kuluta koko kuukautena mitään, et maksa mitään (kulutuksesta, perusmaksut ovat asia erikseen). Jos taas kulutat $1$ kilowattitunnin, kun pörssihinta on $0{,}03$ €/kWh, sähkönmyyjän veloitus (€) on  

\[ H + K \cdot \left( S - P \right) = 0{,}03 + 1 · \left( 0{,}07 - 0{,}20 \right)  = -0{,}10\]

eli myyjä todellakin maksaa sinulle $10$ senttiä kuluttamastasi kilowattitunnista.

Toiselta kantilta: tässä äärimmäisessä esimerkissä sopimushinnalle $S=0{,}07$ (€/kWh) laskettava kulutusvaikutus on peräti

\[ \frac HK - P  = \frac{ 0{,}03 }{ 1 } - 0{,}20 = -0{,}17.  \]

* * * * * 

Kovin epätodennäköinenhän tuollainen hintatilanne toki on. Lisäksi haastetta peliin tuo se, että marginaali $S-P$ tiedetään vasta kuukauden päätyttyä. Voittohaaveet kariutuvat, jos $S-P$ pompahtaa loppukuusta ylös (pörssihintojen laskiessa). Ottamatta nyt kantaa siihen, onko tällainen pelaaminen järkevää, vaikka siinä voittaisikin.

Pörssi- ja hybridisopimuksen välillä edullisempi vaihtoehto määräytyy siis ainoastaan niiden marginaaleista, ei lainkaan kulutuksen jakautumisesta tunneille. Sähkönmyyjälle pörssisopimuksen marginaali tuo varman voiton joka kuukausi, mutta hybridissä myyjä ottaa riskin marginaalin $S-P$ menemisestä negatiiviseksi. Tämän riskin takia myyjän on asetettava $S$ sen verran korkeaksi, että asiakas todennäköisesti pääsee pitkän päälle halvemmalla valitsemalla pörssisopimuksen. Hybridissä maksetaan siis eräänlaista vakuutusmaksua, jonka osa asiakkaista mielellään maksaakin.

Kulutuksen jakautuminen tunneille tulee merkitykselliseksi, kun verrataan kiinteähintaiseen sopimukseen. Jos kulutus painottuu selvästi ja pysyvästi kalliille tunneille, kiinteähintainen voi hyvin olla kannattavin. Jos sen sijaan on mahdollista saada oman kulutuksen pörssin mukainen keskihinta $H/K$ pörssin keskiarvon $P$ tuntumaan, kannattaa ottaa hybridisopimus (jos haluaa ”vakuutuksen”) tai pörssisopimus.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Arvonlisäveron arviointi

Syyskuun 2024 alussa Suomen yleinen arvonlisäverokanta nousi 24 prosentista 25,5 prosenttiin. Tällä ei ole vaikutusta siihen, kuinka yrittäjänä  arvioin arvonlisäveron suuruutta. Käytän seuraavaa sääntöä: alv on neljännes verottomasta hinnasta ja viidennes verollisesta hinnasta. Moni saattaa ajatella, että matemaatikko laskee aina tarkasti. Ei. Matemaatikko pyrkii laskemaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti , matemaatikko optimoi . Arvonlisäveroilmoitukselle lasketaan ja ilmoitetaan summat tietysti sentilleen oikein. Mutta tämänhän hoitaa tietokone. Arvioitaessa ei kannata kaivaa laskinta esiin. Jos ostan verolliselta hinnaltaan 2000 euron laitteen, on täysin riittävää arvioida, että se maksaa yritykselle alv-vähennyksen jälkeen 1600 euroa (viidenneksen vähemmän kuin 2000). Käyttämäni säännön tarkkuus itse asiassa parani tämän viimeisen alv-muutoksen myötä. Desimaalin mukaan ottaminen on kyllä hassua. Matemaatikko olisi tietysti valinnut kauniin 25 prosenttia eli neljänneksen....
Lue lisää

Kaksi kertaa enemmän vielä ja sitten lasku

Keskustelupalstoilla toistuu aina vain kina siitä, mitä sellaiset ilmaisut kuin ”kaksi kertaa enemmän” ja ”kaksi kertaa vähemmän” tarkoittavat ja mitä niiden pitäisi tarkoittaa. No, nuohan tarkoittavat kaksinkertaista määrää ja puolta määrää. Niiden ei myöskään ”pitäisi tarkoittaa” yhtään mitään muuta sillä perusteella, että ne olisivat muka jotenkin pielessä matemaattisesti tai loogisesti. Ne ovat moitteettomia kaikin puolin. En esitä perusteluja, koska sekä kieli-ihmiset että matemaatikot ovat perustelut jo monta kertaa esittäneet. Vähemmän mainittuna seikkana nostan esiin sen, että vaikka ilmaisujen logiikka olisikin pielessä, niitä ei tulisi tuomita kelvottomiksi sen vuoksi. Kieli ei ole loogisesti aukoton rakenne eikä missään nimessä pyri sellainen olemaan. Looginen kieli olisi luultavasti täysin käyttökelvoton ihmisten välisessä kommunikoinnissa. Klassinen esimerkki kielen epäloogisuudesta on se, että ”sanopa muuta” ja ”älä muuta sano” tarkoittavat ihan samaa (’totta puhut’). Kie...
Lue lisää

Todellinen vuosikorko

Olen toimittanut ja taittanut kaikki Otavan pitkän matematiikan Juuri-sarjan oppikirjat. Toivon, että sarja toimii hyvin opetuksessa. Ainakin minä annoin täyden panokseni ja osaamiseni, jotta kirjantekijöiden näkemykset tulisivat mahdollisimman kirkkaina esitetyiksi.  Sarjan uudistuskierroksella pitkään matematiikkaan tuli talousmatematiikan osio. Perehdyin ensimmäistä kertaa elämässäni todellisen vuosikoron käsitteeseen. Kävi ilmi, että sille löytyy kyllä helposti kaava ja epämääräisiä selityksiä, mutta kunnon selitystä, joka paljastaa kaavan ”sielun”, en löytänyt.  En pidä pelkkää kaavoilla laskemista suuressa arvossa; nykyäänhän meillä on koneet, jotka laskevat. Paino tulisi laittaa kaavan sielun ymmärtämiselle. Kun tällainen ymmärrys syntyy, kaava muuttuu pelkästä merkkijonosta merkitykselliseksi olioksi, joka on mahdollista muistaa pientä tovia pidempään ja tarvittaessa palauttaa mieleen pienehköllä vaivalla. Olen tyytyväinen siihen, millainen selitys Juureen saatiin. Ta...
Lue lisää