YEL-uudistuksessa katsellaan vikasuuntaan

Hallitus jätti lokakuussa 2026 eduskunnan hyväksyttäväksi esityksen yrittäjän eläkelain (YEL) muuttamisesta. Vuodesta 2028 alkaen yrittäjä voi valita, käytetäänkö YEL-työtulon perusteena arviota (kuten aiemmin) vai yrittäjän toteutuneita ansiotuloja. 

Toteutuneet ansiotulot katsotaan osakeyhtiöyrittäjällä tulorekisteriin ilmoitetuista palkoista vuoden ajalta ja toiminimiyrittäjällä viimeisestä vahvistetusta verotuksesta eli käytännössä edellistä edeltävältä vuodelta.

Arvioperusteista työtuloa nostetaan, jos se on liian pieni suhteessa uusimpaan tiedossa olevaan toteutuneeseen yritysansiotuloon. (Tuon ”liian pienen” raja tulee vuosien varrella kasvamaan 30:stä 50:een prosenttiin.)  

Näissä molemmissa malleissa on perustavanlaatuinen ongelma: ne katsovat menneisyyteen. Työtulon pitäisi nimittäin vastata yrittäjän työpanosta nyt ja jatkossa. Olen joskus yrittänyt korottaa työtuloani merkittävästi keskellä vuotta, jotta koko vuoden työtulo vastaisi keskimääräistä työpanostani hyvin. Korotusyritystäni on rajoitettu sillä perusteella, että menneisyyteen ei saa katsoa. Jatkossa kuitenkin pakotetaan katsomaan menneisyyteen.

Oikeanlainen korjaus lakiin olisi ollut vanhaan, pitkään käytössä olleeseen käytäntöön palaaminen: yrittäjä arvioi vakuutettavan työtulonsa itse. Jotkut toki alivakuuttaisivat itsensä, kuten on tapahtunut yrittäjien keskuudessa vuosikymmenten ajan. Tästä seuraa mahdollisesti jossain vaiheessa ongelmia alivakuuttajalle, mutta riskin ottaminen kuuluu yritystoimintaan.

Jos ja kun halutaan kannustaa työtulon pitämiseen oikean suuruisena, menneisyyskeppiä parempi olisi tulevaisuusporkkana: YEL-vakuutetulla yritysansiotulolla voisi olla kevyempi verotus kuin vakuutetun määrän ylittävällä osalla.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Todellinen vuosikorko

Olen toimittanut ja taittanut kaikki Otavan pitkän matematiikan Juuri-sarjan oppikirjat. Toivon, että sarja toimii hyvin opetuksessa. Ainakin minä annoin täyden panokseni ja osaamiseni, jotta kirjantekijöiden näkemykset tulisivat mahdollisimman kirkkaina esitetyiksi.  Sarjan uudistuskierroksella pitkään matematiikkaan tuli talousmatematiikan osio. Perehdyin ensimmäistä kertaa elämässäni todellisen vuosikoron käsitteeseen. Kävi ilmi, että sille löytyy kyllä helposti kaava ja epämääräisiä selityksiä, mutta kunnon selitystä, joka paljastaa kaavan ”sielun”, en löytänyt.  En pidä pelkkää kaavoilla laskemista suuressa arvossa; nykyäänhän meillä on koneet, jotka laskevat. Paino tulisi laittaa kaavan sielun ymmärtämiselle. Kun tällainen ymmärrys syntyy, kaava muuttuu pelkästä merkkijonosta merkitykselliseksi olioksi, joka on mahdollista muistaa pientä tovia pidempään ja tarvittaessa palauttaa mieleen pienehköllä vaivalla. Olen tyytyväinen siihen, millainen selitys Juureen saatiin. Ta...
Lue lisää

Kaksi kertaa enemmän vielä ja sitten lasku

Keskustelupalstoilla toistuu aina vain kina siitä, mitä sellaiset ilmaisut kuin ”kaksi kertaa enemmän” ja ”kaksi kertaa vähemmän” tarkoittavat ja mitä niiden pitäisi tarkoittaa. No, nuohan tarkoittavat kaksinkertaista määrää ja puolta määrää. Niiden ei myöskään ”pitäisi tarkoittaa” yhtään mitään muuta sillä perusteella, että ne olisivat muka jotenkin pielessä matemaattisesti tai loogisesti. Ne ovat moitteettomia kaikin puolin. En esitä perusteluja, koska sekä kieli-ihmiset että matemaatikot ovat perustelut jo monta kertaa esittäneet. Vähemmän mainittuna seikkana nostan esiin sen, että vaikka ilmaisujen logiikka olisikin pielessä, niitä ei tulisi tuomita kelvottomiksi sen vuoksi. Kieli ei ole loogisesti aukoton rakenne eikä missään nimessä pyri sellainen olemaan. Looginen kieli olisi luultavasti täysin käyttökelvoton ihmisten välisessä kommunikoinnissa. Klassinen esimerkki kielen epäloogisuudesta on se, että ”sanopa muuta” ja ”älä muuta sano” tarkoittavat ihan samaa (’totta puhut’). Kie...
Lue lisää